Autiomaa yhteenveto

T.S. Eliot- Autiomaa

vk 34

Keskusteluun osallistuivat kaikki

Raportin kirjoittaja: Eveliina 

T.S Eliot syntyi syyskuussa 1888 Missourissa Yhdysvalloissa. Eliot julkaisi ensimmäiset runonsa liikuttuaan radikaaleissa kirjallisissa piireissä Lontooseen muuton jälkeen 1900-luvun alulla. Autiomaa ilmestyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kuvaten kaupungin ja ihmiskunnan murtumista, kuivumista, kuolemaa. Samana vuonna ilmestyi myös James Joycen Ulysseys. Autiomaa- nimi antaa osviittaa runon sisällöstäkin; kuivuus on useasti esiintuleva teema ja vesi koetaan pelastuksena, hedelmällisyyden symbolina. Lontoon keskellä ”virtaava ”Thames tuntuu melkeimpä utopistiselta romahtavan kaupungin syleilyssä.

Eliot vastusti erillistä ”runokieltä” ja käyttikin sitävastoin puhekieltä ja omasi hyvin laajan sanavaraston. Useat kriitikot sanovat Eliotin runouden olevan kuin musiikkia, verraten tämän tapaa kirjoittaa esimerkiksi sinfonian laatimiseen. Toisaalta Eliot ei harrasta turhaa maalailua täytesanojen kanssa. Muotoa rikkovat, imaginistien ajamat käyttökielikuvat ja onomatopoeettiset sanat ja kirjoitusasut heittävät lukijan keskelle hämmennystä, jossa ei ole selviä rajoja, ja jossa jokaisen on löydettävä "oma keitaansa". T.S Eliot on ottanut runouteensa vaikutteita maailmalta, esimerkiksi Ezra Poundilta, Dantelta ja välimeren alueen kulttuurista (kuten Graalin maljasta) Runsaat intertekstuaaliset viittaukset kertovat Eliotin laajasta lukeneisuudesta ja rakkaudesta kirjallisuuden luojiin. Eliot arvosti historian tuntemista, ja hänelle kirjallisuus oli kaanonin jatkamista, sen tunnustamista: kaanoniin pääsivät vain parhaat kirjallisuuden hengentuotteet. Aikalaiskriitikot olivat taipuvaisia tulkitsemaan Autiomaan nykymaailman ja sosiaalisena kritiikkinä, mihin Eliot totesi sen olevan "a piece of rhythmical grumbling".

Laaja suomennosvalikoima Eliotin runoja (Autiomaa) ilmestyi vuosi sen jälkeen kun runoilija sai Nobelin palkinnon. Osa meistä luki teoksen alkuperäiskielellä, osa suomeksi ja osa sekä että. Suomennoksen laadusta ja mielekkyydestä oli montaa mielipidettä, suomennos nimittäin eroaa huomattavasti tyylillisesti alkuperäistekstistä. Englanniksi runot ovat kauniimpia ja harmonisempia, tosin kieli on suhteellisen raskasta ja ehkä vaikeasti ymmärrettävääkin. Sitaattien, viittausten ja intertekstuaalisuuden suomentaminen kunniallisesti koettiin haasteena eikä alkuperäisteoksen tunnelmaa koettu välittyneen suomennoksiin helposti.

Autiomaa on ajaton teos kiitos kuivuuden ja veden teemojen.Se voisi kertoa ihan yhtä hyvin meidänkin ajastamme, siitä kun sotajoukot vyöryvät maasta toiseen jättäen jälkeensä kuolemaa ja autioituneita kyliä, siitä miten ihminen kuihduttaa maan. Tai sitten henkisellä tasolla, muuttuvan mielen mylleryksenä. Etsiminen ja haparointi lienevät ihmisen perustoimintoja aina ja ikuisesti.Tiukat säädyllisyynormit eivät kahlitse aikaamme, emme ole kokeneet sotaa, mutta tunnistamme samaa haparoivaa etsintää ja saman kuivuudessa seisovan maiseman kuin Eliotin Autiomaa.

Runo loppuu kolmeen sanskriitinkieliseen sanaan- shantih shantih shantih (anna, osoita myötätuntoa, hallitse itsesi). Sanat esiintyvät intialaisessa tarussa, jossa jumalien ja ihmisten isä toistaa kolmesti tavun DA josta sanat johdetaan. Sanat viittaanevat täydelliseen rauhaan, loppuun.

Autiomaa koettiin lukukokemuksena sekä nautittavana, että hämmentävänä. Koska tulkintojen kirjo on laaja ja teos pursuaa intertekstuaalisuutta, tyhjentävän analyysin tai tiivistelmän teko Autiomaan sisällöstä koettiin vaikeaksi ja itseasiassa jopa turhaksi.