Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa

Kansojen kirjallisuus: Vuosisadan vaihde 1890 – 1920 (Kk) -teoksessa tuon ajan Pietarin kirjallisessa elämässä kuvataan vallinneen romanttisen ja kiihottuneen tunnelman uusien aatteiden puskiessa syrjään realismia ja yhteiskuntakriittisyyttä. Vaikutteita saatiin ulkomailta, esimerkiksi maalaustaiteessa ranskalaisesta impressionismista. Aikakausi oli tunnusomaisesti runoilijoiden vuosikymmen. Säerunous ei ollut kyennyt kilpailemaan romaanin kanssa yhteiskuntakriittisenä puheenvuorona 1800-luvun puolivälistä lehdistöä ja kirjallisuutta hallinneessa keskustelussa, mutta uudessa ilmapiirissä se sai mahdollisuutensa – sitten romantiikan päivien ei ollutkaan nähty yhtä valtavaa määrää merkittäviä runoilijoita.

Yksi merkittävimpiä oli Vladimir Majakovski (1893 – 1930). Kk:ssa hänet liitetään Moskovan kubo-futuristeihin. Moskovan kubo-futuristeilla oli läheinen kosketus kubismiin. He julistivat antavansa korvapuustin porvaristiselle maulle ja keskittyivät väittelemään modernista maalaustaiteesta ja luomaan uudenlaista, tuoretta runokieltä: se ei kammoaisi raakaa kansanomaisuutta, jota oli pidetty ”epärunollisena”. Vanhojen, banaalien sanojen tilalle muodostettiin uusia ja haaveiltiin universaalista runokielestä. Pohdittiin myös ”kieltä järjen tuolla puolen”; runoa akustisena eleenä, jossa sana on suurempi merkitystään. Tuomas Anhavan mukaan Majakovskin futurismi keskittyi kuitenkin pikemminkin kumouksellisuuteen ja yleismaailmallisuuteen kuin assosiaalisuuteen tai kielelliseen ilmaisuun ”tuolla puolen merkityksen”. Majakovskin futurismia määrittivätkin uuden luominen, ammattimiehen ja työläisen asiallisuus sekä marxilainen yhteiskunnallisuus.

”Pilvi housuissa” lukeutuu Anhavan mukaan Majakovskin varhaisvaiheen runouteen, jolle oli tunnusomaista luonnollista kookkaampien kuvien käyttö, retorisuus, tehokkaasti karkea ja karmea sanonta, vireen äkilliset vaihtelut ja kuvissa piilevien rinnastuksien ja samastuksien tyhjentävä toteuttaminen 1600-luvun englantilaisten metafyysikkojen tapaan. Syntyi yhtämittaisen kiihkon vaikutelma, jonka syyt olivat yhtäältä ulkoinen todellisuus, toisaalta sisäisen yksinäisyyden sietämättömyys. Kk:ssa ”Pilvi housuissa” -runon nimen tarkoituksen kerrotaan olevan keveyden ja hellyyden tunteiden ilmaisemisen. Se on muiden varhaiskauden runojen tapaan ennen kaikkea runo rakkaudesta: runoilijan rakkaudesta tyttöön, joka valitsee yhteiskunnalliselta asemaltaan vakaamman miehen. Runoilijan on näin ollen kiellettävä porvarillinen yhteiskunta, sen suhtautuminen rakkauteen, ihmisiin, taiteeseen ja uskontoon. Epilogissa runoilija lähtee tapaamaan Jumalaa ja vetämään tämän vastuuseen. ”Pilvi housuissa” kuvataan Kk:ssa tuoreena ja uhmakkaana. Se on täynnä räjähtävää lyyristä energiaa. Perinteinen säemuoto on hylätty ja korvattu vaihtelevanpituisilla riveillä, jotka perustuvat puhutun kielen lauseisiin ja tapaan korostaa sanoja. Loppusoinnut ovat vapaita ja epäsovinnaisia, kuvakieli haastavan epäesteettistä ja sykäyksittäin uutta eloa antavat uudet sanat. ”Pilvi housuissa” on tarkoitettu ennen kaikkea lausuttavaksi ja aikanaan se edustikin uutta oratorista tyyliä, jonka tarkoitus oli herättää, provosoida ja vasaroida kuulijan hermoja ja aisteja.

Lukemani painoksen suomentaja Arvo Turtiainen toteaa teoksen ”Lukijalle” -osuudessa satiirin olevan ominaista Majakovskille. Ymmärsin, ettei tämä päde niinkään varhaiskauden tuotantoon, mutta ihaillessani ”Pilvi housuissa” -runon loppusointuja mietin samalla, että loppusoinnut tuntuvat runossa punoutuvan satiiriin, esimerkiksi:

Mutta kaikki tapahtuukin seuraavasti -

laulunhalun piristeeksi kävellään,

kunnes alkaa liikavarpaistua järki,

kunnes sydänliejukossa mulahtaa

mielikuvituksen tyhmä särki.

Tai:

- Kuulkaapa nyt, Herra Jumala!

Eikö tule ikäväksi

päivittäinen pilvivelli,

Silmiänne virkistäisi suunnata ne muuhun.

Otetaanpa – ymmärrätte -

järjestetään tiedon karuselli

hyvän sekä pahan tiedon puuhun.

Riimiparit järki – särki tai pilvivelli – karuselli tuntuvat pursuavan naurua, ensimmäinen mainiolla itseironisuudellaan ja jälkimmäinen arkistetun pyhän (”päivittäinen pilvivelli”) ja arkisen korottamisen (”tiedon karuselli/ hyvän sekä pahan tiedon puuhun”) rinnastamisella. Oliko teidän mielestänne runossa satiiria?

Ainakin minua houkutti runon tarkastelu myös ideologisesta näkökulmasta Anthony Easthopen antamassa merkityksessä, jossa runous diskurssina on osaltaan ideologisesti määräytynyttä, sillä se on historiansa ja suhteellisen autonomisen perinteen tuote. Näkyvimmin tähän tarkastelukulmaan houkuttivat lukuisat (aikalais)viittaukset, joita Arvo Turtiainen olikin avannut, mutta myös Easthopen ideologisen ja subjektin teoretisointi. Easthopen mukaan modernismin aikakaudella subjektin asema horjahti. Runo nähtiin tuotteena ja sen subjektista tuli rakennettu ja suhteellinen, kun vastaavasti diskurssin porvarilliset muodot tarjosivat subjektille absoluuttisen aseman. Kuinka tulkitsette ”Pilvi housuissa” -runon subjektiasemaa? Onko subjekti koherentti ja näin porvarillisen diskurssin tuote, vai voidaanko se ymmärtää modernin suhteellisena? Runon puhuja toki liittää itseensä erilaisia rooleja: ”olen - - - apostoli kolmastoista” tai ”minä olen enkeli, olin se”, mutta runon lopussa, puhuja huudahtaessa ”Minä tulen!”, pohdin eikö puhujan subjektiasemaan kuitenkin liity jatkuvuus. Majakovskin marxilaisten tendenssien sävyttämä puhuja kieltää porvarillisuuden, mutta runoa voidaan subjektiaseman perusteella tarkastella porvarillisen diskurssin tuotteena?

Anhavan mukaan Majakovskin uudelleenluomista arvosteltiin, kuten taiteen uudistajia on kaikkina aikoina arvosteltu: ei riitä. Onko Majakovski teidän mielestänne kestänyt aikaa? Onko hänen runoutensa ymmärrettävää? Entä vertautuiko hänen teoksensa teidän otteessanne jo luettuihin klassikoihin?

- Laura